Jalkojenhoitaja Anne Pietiläinen

KUINKA KAIKKI ALKOI

Olen Keski-Suomessa syntynyt, pienen maalaistalon kasvatti. Jo lapsena opin ja totuin tekemään hyvinkin monenlaisia tehtäviä. Nuoruudessa kesäloma-aikojen työpaikkoja oli lastenhoito, vaatetehtaan tehtaan myymälässä työskentely, siivousta...

Olen Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry:n jäsen.


ANNE PIETILÄINEN

Yritykseni on perustettu toukokuussa 1991. Valmistuttuani jalkojenhoitajaksi aloitin yksityisyrittäjänä työskentelyn Lopella. Ensimmäinen työpäiväni yksityisyrittäjänä oli 04.06.1991

Teen koti- ja laitoskäyntejä Lopella ja Riihimäellä. Tämä palvelu on tarkoitettu esim. liikuntarajoitteisille asiakkaille.

Löydät tämän linkin kautta eripuolilla Suomea työskenteleviä terveydenhuollon koulutuksen saaneita jalkaterveyden ammattilaisia. Työmme on arvonlisäverotonta ja olemme Valviran rekisteröimiä.

Löydät tämän linkin kautta tietoa mm. koulutuksesta ja nimikesuojauksesta.

Lapsuuteeni liittyy myös vahvasti elämäni ratkaisuihin vaikuttanut asia. Eli sairastuin 10-vuotiaana I-tyypin diabetekseen.  Omista jaloista huolehtiminen on jokaiselle diabeetikolle yksi tärkeä osa omahoitoa. Siksi halusin kouluttautua jalkojenhoitajaksi.

NUORUUSAJAN

ammattihaaveitani oli kelloseppä, kultaseppä, lentokonemekaanikko... Ensimmäinen koulutukseni oli lastenhoitaja. Vuonna 1982 valmistuin tuohon ammattiin Keski-Suomen Sairaanhoito-oppilaitoksesta. Työskentelin lastenkodissa aluksi. Sitten syntyivät lapseni, kaksi tytärtä. Perhepäivähoitajana toimimista pari vuotta ja päiväkodissa ehdin myös työskennellä.

Aina olen halunnut tehdä omilla käsilläni työtä. Ja olla eri-ikäisten ihmisten kanssa tekemisissä.

Siksi olikin aika luonteva ratkaisu, kun -80-luvun lopulla aloin miettiä, että voisinko vaihtaa ammattia, päätin pyrkiä opiskelemaan jalkojenhoitajaksi.

Niinpä valmistuin toukokuun lopussa 1991 Helsingin IV-terveydenhuolto-oppilaitoksesta. Opiskelun alkuvaiheessa ajattelin, että "kuinka nyt yksistä jaloista riittää opiskeltavaa puoleksitoista vuotta". Valmistumisen loppumetreillä oli iskeä paniikki, "nytkö tämä jo loppuu". Työvuosien kuluessa olen kuitenkin oppinut, että työ tekijäänsä opettaa.

Jo hyvin pian opiskelun alkuvaiheessa tiesin, että "tämä on minun juttu".

Tämä on minun juttu